Juniorit

Lapsille liikunta on yksi merkittävimmistä keinoista oppia uutta. Tavoitteellisen liikunnan avulla voidaan tehokkaasti tukea lapsien fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Taekwon-Dossa lajin moraalikulttuuri korostaa, että lasten kasvattaminen lajin parissa on yhtä tärkeää kuin fyysisten taitojen opettelu. Lajin avulla lapsia pyritään tukemaan monipuolisesti fyysisen- sekä henkisenkinkasvun alueella. 

Taekwon-Do on hyvin monipuolinen liikuntalaji ja kokonaisuutena se sulkee sisäänsä hyvin erilaisia osa-alueita. Tekniikkaharjoittelu, liikesarjat, ottelu, itsepuolustus ja murskaukset ovat kaikki hyvin erilaisia liikunnan muotoja kun tarkastellaan niihin vaadittavia yleisiä liikevalmiuksia. Lasten harjoittelu poikkeaa hieman osa-alueiltaan ja harjoittelumenetelmiltään vanhempien harrastajien harjoituksista. Eroista huolimatta kaikkia ikäryhmiä kuitenkin kannustetaan monipuolisuuteen. Kokonaisvaltainen motoristen taitojen kehittyminen on merkittävä tavoite kun puhutaan Taekwon-Dosta lapsen harrastuksena. 

 

Ihmiskuva 

 

Vaikka Taekwon-Don ihmiskuvaa värittää itämainen käsitys, voidaan tarkasteltaessa sen todeta olevan hyvin lähellä vastaavia länsimaalaisia arvoja. Taekwon-Dossa on nimetty viisi pääperiaatetta, joihin kaikkien harrastajien tulisi pyrkiä. Niiden tarkoitus on ohjata moraalisesti oikeisiin ratkaisuihin ja oikeamieliseen käytökseen. 

Taekwon-Don viisi pääperiaatetta:

1. Kohteliaisuus 

2. Rehellisyys 

3. Uutteruus 

4. Itsehillintä 

5. Lannistumaton henki

(Choi 1983)

 

1. Kohteliaisuus:

Tavoitteena on, että lapsi oppii hyvät käyttäytymistavat ja ymmärtää myös, koska on käyttäytynyt sopimattomasti. Hän osaa noudattaa yhteisiä sääntöjä ja oppii huomioimaan muut toimiessaan. Kohteliaisuuteen liittyy myös se, että lapsi oppii ymmärtämään ihmisten erilaisuuden ja pystyy hyväksymään erot ja kunnioittamaan niitä toisessa ihmisessä hänen yksilöllisinä piirteinään.

 

2. Rehellisyys:

Lapsen tulisi oppia noudattamaan rehellisyyttä puheissaan ja toimissaan. Rehellisyyden tulisi seurata häntä myös harjoitussalin ulkopuolelle lapsen jokapäiväiseen elämään. Hänen tulisi oppia olemaan rehellinen muille, mutta samalla myös itselleen. Tätä kautta myös minäkuva kasvaisi realistiseksi ja lähelle totuutta. Rehellisyyden myötä lapsen tulisi oppia myöntämään virheitään ja ottamaan oppia niistä.

 

3. Uutteruus:

Halutessaan asioita lapsen tulisi ymmärtää, että niiden eteen tulee tehdä töitä, oli haluttu asia sitten konkreettista materiaa tai taito, jonka hän haluaisi oppia. Lapsen tulisi oppia huolehtimaan tehtävistään ja tekemään ne huolellisesti. Tavoitteena olisi, että hänestä kehittyisi tunnollinen ja uuttera yhteiskunnan jäsen.

 

4. Itsehillintä:

Tavoitteeksi asetetaan lapsen kehittyminen rauhalliseksi ja harkitsevaksi yksilöksi. Hän pystyy kontrolloimaan omia tunteitaan ja kestämään pettymystä, odottamista, häviämistä ja muutoksia. Näin lapsesta kehittyisi rauhantahtoinen ja hän oppisi sovittelemaan ja myötäelämään toisen tuntemuksia. Lapsen tulisi oppia myös vastustamaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, niin itsensä kuin toisten taholta.

 

5. Lannistumaton henki:

Tavoitteena on, että lapsi oppisi myös henkistä kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Vaikean asian edessä hän oppisi yrittämään kovemmin ja epäonnistuessaan vielä uudestaan. Vaikka tehtävä tai asia näyttäisi vaikealta, lapsi ei luovuttaisi ennen yrittämistä, eikä vielä ensimmäisen epäonnistumisenkaan tullessa.

 

Näihin viiteen pääperiaatteeseen voidaan lainata vielä hyväkuntoisuuden periaatteen esiopetuksen tavoitteista (Lummelahti 1995). Hyväkuntoisuus on aina keskeinen aihe, kun kyseessä on liikuntalaji. Lajin kautta voidaan opettaa lapselle liikunnan merkitystä ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtimista. Liikunnan avulla hän tottuisi kestämään fyysistä rasitusta ja osallistumaan ponnistelua vaativiin tehtäviin. Lapsi oppisi myös terveyskasvatuksen perusteita. Omasta siisteydestä ja ravinnosta huolehtimista terveyden ohella opetetaan huomaamattomasti liikunnan yhteydessä. (Lummelahti 1995)