Historia

Taekwon-Don historia osa 2

Ilona Simomaa

Sarjan edellinen osa jäi siihen, että Silla-dynastia oli onnistunut 600-luvun loppupuolella yhdistämään Korean niemimaata aiemmin hallinneet kolme kuningaskuntaa. Silla ei kuitenkaan saanut alaisuuteensa kaikkia kolmen kuningaskunnan alueita. Kogyruôn hallinnassa oli ollut laajoja alueita niemimaan pohjoisosista aina Manchuriaan saakka. Näille alueille syntyi mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Parhaen valtio. Korean kehityksen kannalta Sillan kulttuuriperintö on kuitenkin huomattavasti merkittävämpi. Sillan aikoina korealaiset kunnostautuivat tiedepuolella erityisesti matematiikan, kalenteritiedon ja astronomian saroilla. Myös arkkitehtuuri ja estetiikka olivat korkeassa kurssissa. Varsinkin buddhalainen taide kukoisti ja hyangga-runous kehittyi.

Vaikka välit Kiinaan olivat aiemmin olleet hyvinkin tulehtuneet, Parhae ja Silla onnistuivat solmimaan toimivat diplomaattiset suhteet mahtavaan naapuriinsa. Kauppasuhteet kukoistivat ja kulttuurivaihto oli vilkasta. Buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden suosio jatkoi kasvamistaan. Eräs Sillan tärkeimmistä kungfutselaisista ajattelijoista oli itse asiassa Wonhyon poika Sôl Ch'ong.

Huomattavat tuloerot olivat yksi Sillan ominaispiirteistä. Tavallinen kansa oli sotien seurauksena köyhtynyt valtavasti, kun taas ansioituneet ylimykset ja sotapäälliköt elivät palatseissaan luksuselämää tuhansien orjien palvelemana. Sillassa yhteiskunnallisen järjestelmän perustana oli erittäin tarkka hierarkia. Ylimystösuvut oli jaettu kuuteen kategoriaan, joista kuudennen ryhmän miehillä oli suurimmat etuoikeudet. Lisäksi monarkin asemasta tuli entistäkin autoritäärisempi.

Jo viime osassa lyhyesti mainittu kenraali Kim Yoo-Sin (Yoo-Sin, 595-673) oli yksi näistä merkittävistä Silla-ylimyksistä. Yoo-Sin kiinnostui sotilasurasta jo nuorella iällä. Hän liittyi hwarang-ryhmään 15-vuotiaana ja kunnostautui erityisesti miekkailussa. Hän koki myös traagisen rakkausjutun jonka seurauksena hän vetäytyi seitsemäksi vuodeksi Chiri-vuodelle harjoittamaan taitojaan. Hänen sotilasuransa oli erittäin menestyksekäs ja Taekwon-Don harrastajia kiinnostanee erityisesti Kye-baekin (Ge-Baek, ?-660) ja Yoo-Sinin joukkojen välillä käyty taistelu Paekchesta. Tappioon valmistautunut Kye-baek oli jo tappanut vaimonsa ja lapsensa ennen sotaretkeä ja kuoli sitten itsekin alivoimaisen joukkonsa mukana. Palkkioksi menestyksestä Yoo-Sin sai muun muassa kylän jossa oli yli 500 taloutta ja lisäksi 142 maatilaa ympäri maata. Yoo-Sinillä oli kymmenen lasta, joista kuuluisin oli kuninkaaksi noussut Munmu (Moon-Moo).

Monarkin vallan kasvaminen oli tietenkin herättänyt tyytymättömyyttä aristokratian parissa ja 800-luvun loppupuolella kuohunta pääkaupungissa oli jo melkoista. Toisaalta maaseudun ja kaukaisempien kaupunkien ylimysten valta oli kasvanut huomattavasti. Tässä ristipaineessa keskushallinto alkoi murentua. Viimeinen niitti oli jo muutenkin köyhtyneiden talonpoikien kokema kaksoisverotus kun sekä paikalliset ylimykset että keskushallinto pyrkivät ottamaan osansa. Seurauksena olivat vuoden 889 talonpoikaiskapinat ja niin sanottu myöhempien kolmen kuningaskunnan aika. Entinen talonpoika ja kapinajohtaja Kyônhwôn perusti vuonna 892 uudelleen Paekchen valtion. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin Sillasta karkotettu prinssi Kungye perusti niemimaan pohjoisosiin uuden Kogyryôn, jonka nimeksi myöhemmin muutettiin T'aebong. Molemmat uudet kuninkaat olivat erittäin despoottisia ja lisäksi äärimmäisen vihamielisiä Sillaa kohtaan. T'aebongissa Sillaan tuli kuninkaan määräyksestä aina viitata nimellä "kirottujen kansakunta". Kungye väitti omaavansa mystisiä voimia ja tapatti säännöllisesti lähimmät avustajansa juonittelujen pelossa. Pelko ei ollut turha sillä omat kenraalit syöksivät hänet vallasta 918 ja nostivat tilalle Wang Kôn - nimisen ministerin. Samalla valtion nimeksi muutettiin Koryô. Vuonna 936 niemimaan kolme kuningaskuntaa oli jälleen yhdistetty, tällä kertaa Koryôn johdolla. Myös Parhae hajosi samoihin aikoihin Khitanin hyökättyä sinne ja korealaisten vaikutusvalta Manchurian alueella päättyi.

Sillassa virat oli jaettu oikeastaan yksinomaan aateliston keskinäisen nokkimisjärjestyksen perusteella. Kungfutselainen ajattelu kuitenkin korosti sitä että valintaperusteina tulisi olla syntyperän asemasta oppineisuus ja pätevyys. Niinpä Koryôssa virkoja avattiin niille, jotka suoriutuivat valtion virkamieskokeesta. Periaatteessa koe oli avoin kaikille vapaasyntyisille miehille, mutta käytännössä menetelmä toki yhä suosi ylimystön jäseniä. Lisäksi Sillan mahtisuvut onnistuivat lujittamaan asemaansa Koryôssakin ja näiden sukujen poikia valittiin tärkeisiin tehtäviin ilman koetta. Periaatteessa Koryôssa vallitsi tarkka perinnöllinen säätyhierarkia, jonka alimmilla tasoille olivat maanviljelijät, käsityöläiset, sekalaisten ammattien harjoittajat ja orjat. Säätykiertoa tapahtui kuitenkin melkoisesti ja jopa orjana syntynyt saattoi erityisesti asepalveluksen kautta nousta hyvään asemaan. Vastaavasti monet maaseudun virkamiehet nousivat hierarkiassa ja pääsivät työhön pääkaupunkiin eli Kaesôngiin tai johonkin aluehallintokeskukseen kuten Souliin tai Pjongjangiin.

Koryôn välit sen pohjoisten naapureiden kanssa eivät olleet parhaat mahdolliset ja aseellisia selkkauksia sattui runsaasti. Niinpä vahva armeija oli tarpeen. Armeija oli jaettu kahteen henkivartiostoon ja kuuteen divisioonaan, jotka puolestaan oli jaettu tuhannen miehen rykmentteihin. Kun miehistöstä tuli pulaa, lisää rekrytoitiin erityisesti maanviljelijöiden keskuudesta. Palkaksi sotilaat saivat oikeuden tiettyyn maapalstaan ja muita etuja. Muutenkaan palkkoja ei yleensä maksettu rahassa, sillä sen käyttö ei vielä ollut alueella yleistynyt. Lahjuksien tai suurten kauppojen maksuvälineenä käytettiin tosin säännöllisesti noin 600 gramman painoisia hopeakannuja.

1100-luvulla Koryôssa koettiin useita sisäpoliittisia kriisejä. Ensin aateliston valtapyrkimykset aiheuttivat häiriötä. Suurempi vaikutus oli kuitenkin upseeriston kasvaneella tyytymättömyydellä. Vuoden 1170 kapinassa sotilasjohtajat nostivat valtaan uuden kuninkaan ja ottivat vallan käytännössä omiin käsiinsä. Seuraavat 26 vuotta kuluivat kenraalien murhaillessa toisiaan, kunnes Ch'oe Ch'ung-hôn lopulta onnistui lujittamaan oman ja sukunsa diktaattoriaseman seuraaviksi kuudeksikymmeneksi vuodeksi.

Samoihin aikoihin mongolit olivat ryhtyneet laajentamaan valtakuntaansa Tsingis-kaanin johdolla. Korean niemimaa tarjosi oivan tien Japaniin ja Etelä-Kiinaan, joten Koryôn hallitseminen kuului mongolien suunnitelmiin. Alkuun mongolit ja Koryô tekivät yhteistyötä vuoden 1215 sotaretkillä, mutta sen jälkeen mongolit ryhtyivät vaatimaan suuria myönnytyksiä. Koryôn sotilashallinnon kieltäydyttyä ensimmäinen mongolien suurhyökkäys seurasi vuonna 1231. Tuolloin hyökkääjät pääsivät kovasta vastarinnasta huolimatta pääkaupunkiin saakka. Koryôn johto päätti ovelasti siirtää pääkaupungin saarelle, sillä hurjina taistelijoina tunnetut mongolit eivät olleet kovin kummoisia merenkävijöitä. Koryôlaiseliitti saattoikin jatkaa luksuselämää saarellaan lähes keskeytyksettä seuraavien vuosikymmenten ajan. Samaan aikaan mongolit käynnistivät kuusi suurhyökkäystä manneralueita vastaan. He ottivat satojatuhansia sotavankeja ja polttivat kylät ja pellot. Maaseudun väestö eli luonnollisesti mitä suurimmassa hädässä. Tästä huolimatta sotilashallinto kieltäytyi pyrkimästä rauhaan. Lopulta rauhaa vaatineet virkamiehet saivat kuitenkin tahtonsa läpi ja Koryôsta tuli mongolien Yüan-dynastialle alamainen valtio. Yüanin vaatimuksesta Koryô mm. osallistui sotaretkiin Japania vastaan, huonolla menestyksellä. Koryô-kuninkaat ottivat mongoliprinsessoja kuningattarikseen ja käyttivät mongolivaatteita. Kruununprinssit elivät yleensä ennen valtaistuimelle nousua Pekingissä "panttivankeina". Joitakin itsenäisiäkin piirteitä Koryô onnistui sentään säilyttämään.

1300-luvun puoliväliin tultaessa Yüanin asema alkoi heikentyä erityisesti Kiinan Ming-dynastian ponnistelujen ansiosta. Samalla Koryôn sotilashallinto alkoi murentua. Vuosina 1351-1374 hallinnut kuningas Kongmin aloitti Yüania vastaan suunnatut uudistukset. Näissä tapahtumissa kenraali Ch'oe Yongilla (Choi-Yong, 1316-1398) oli erittäin merkittävä rooli.

Ch'oe Yong oli ilmeisesti lähtöisin varsin vaatimattomista oloista ja kerrotaan että hän säilytti spartalaiset elämäntapansa elämänsä loppuun saakka. Hän ei pitänyt monien kollegojensa ylellisestä elämäntyylistä vaan kunnioitti vaatimattomuutta ja yksinkertaisuutta. Vuoden 1350 tiimoilla Koryô kärsi japanilaisten merirosvojen hyökkäyksistä ja Ch'oe Yong ansaitsi runsaasti mainetta ja kunniaa taistellessaan heitä vastaan. Vuonna 1352 hän kukisti kapinan pääkaupungissa ja nousi suorastaan kansallissankariksi. 1355 hänet lähetettiin mongolien avuksi tukahduttamaan kapinaa Kiinaan. Jälleen hänen joukkonsa olivat voitokkaita. Palattuaan hän raportoi kuningas Kongminille Yüan-dynastian sekasorrosta ja heikkouksista, mikä rohkaisi kuningasta valtaamaan takaisin joitakin mongolien miehittämiä alueita. Ch'oe Yong johti taas joukkojaan hyvällä menestyksellä. 1350-luvun loppupuolella Ch'oe Yong johti jonkin aikaa Pjongjangin kaupunkia. Sanotaan, että hän keskitti tarmonsa ruuantuotannon lisäämiseen ja pyrki näin lievittämään alueella vallinnutta nälänhätää. 1360-luvun alussa Ch'oe Yong oli kuitenkin jo menestyksekkäästi palannut armeijan tehtäviin. Tämän tunnustetun sankarin elämässä seurasi kuitenkin nyt varsin erikoinen käänne. Kuningas Kongmin näki vuonna 1365 unta, jossa munkki pelasti hänen henkensä. Munkin kasvot jäivät hänen mieleensä ja hiukan myöhemmin hän tapasi Sin Ton - nimisen munkin joka näytti tuolta unessa nähdyltä pelastajalta. Sin Ton nostettiin merkittävään asemaan kuninkaan lähipiirissä, mutta hän oli ilmeisesti sangen korruptoitunut. Lahjomattomana tunnettu Ch'oe Yong joutui Sin Tonin epäsuosioon ja karkotettiin maanpakoon kuudeksi vuodeksi. Sin Tonin kuoltua Ch'oe Yong palasi armeijan johtotehtäviin. Hän taisteli jälleen merirosvoja ja mongoleita vastaan. Samoissa tehtävissä toimi myös toinen kenraali, Yi Sông-gye. Miehillä oli jatkuvasti mielipide-eroja ja tilanne kärjistyi kun kuningas Shinu määräsi vuonna 1388 Yi Sông-gyen johtamaan sotajoukkoa Mingiä vastaan Ch'oe Yongin toimiessa armeijan ylipäällikkönä. Yi Sông-gye ei pitänyt taistelusuunnitelmaa hyvänä ja teki jonkun verran edettyään uhkarohkean päätöksen. Hän pyörsi joukkonsa ympäri ja lähti tekemään vallankaappausta omassa maassaan. Vallankaappaus sujui joidenkin lähteiden mukaan kohtuullisen kivuttomasti ja Ch'oe Yong ja kuningas Shinu syrjäytettiin. Toiset lähteet mainitsevat, että Ch'oe Yong organisoi raivokkaan vastarinnan ennen antautumista. Ch'oe Yongin lopullisesta kohtalosta ei ole täyttä varmuutta. On mahdollista että hänet karkotettiin ja myöhemmin mestattiin.

Yi Song-gye aloitti uuden kauden Korean historiassa. Hänen vuonna 1392 perustamansa Yi-dynastia (tunnetaan länsimaissa myös nimellä Lee-dynastia) otti nyt niemimaan haltuunsa ja valtiota ruvettiin kutsumaan Chosoniksi.