Historia

Taekwon-Don historia osa 1

Ilona Simomaa

Tiedätkö mikä on Koguryo tai Silla? Entä mitä merkitsee Won-Hyon nimi? Mitä ihmettä nuorukaiset oikein tekivät Hwa-Rang - ryhmässä? Korean historia liittyy kiinteästi taekwon-doon koska liikesarjamme on nimetty korealaisten historiallisten ihmisten ja tapahtumien mukaan. Useimmat taekwon-don harrastajat osaavat kyllä ulkoa pakolliset liikesarjahistoriansa, mutta monille ne valitettavasti jäävät täysin irrallisiksi ja suorastaan käsittämättömiksi tiedonmurusiksi. Siksi Life julkaisee nyt kolmiosaisen kirjoitussarjan Korean historiasta. Jutuissa pyritään nostamaan esiin kaikki oman liikesarjan ansainneet henkilöt ja asiat.

Perimätiedon mukaan Korean myyttinen perustaja on Tan'gun (Dan-Gun), jonka isä oli jumalallista alkuperää ja äiti kuului karhutoteemin klaaniin. Legendan mukaan Tan'gun hallitsi Chosonia (Land of Morning Calm) vuodesta 2333 eKr alkaen yli 1000 vuotta. Häntä on myös pidetty korealaisten yhtenäisen rodun kantaisänä. Todellisuudessa Korean varhaishistoriasta on melko vähän luotettavaa tietoa. Ei esimerkiksi voida varmasti arvioida koska nykyisen Korean alue asutettiin.

Todennäköisesti ensimmäiset ihmiset kuitenkin tulivat niemimaalle 40 - 50 000 vuotta sitten. Tällä paleoliittisella kaudella ihmiset asuivat luolissa, osasivat käyttää tulta ja saivat ravintonsa keräilemällä kasveja ja metsästämällä. Neoliittinen kausi alkoi Koreassa noin 4000 vuotta eKr. Tuon kauden ihmiset osasivat jo valmistaa hienostuneempia työkaluja ja kuvioitua keramiikkaa. Hiljalleen he oppivat myös viljelemään maata. Yhteiskunnallinen järjestys perustui ilmeisesti klaaneihin ja hengellinen elämä shamanismiin. Seuraava teknologinen harppaus tapahtui noin 800- 900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tuolta ajalta löytyy todisteita pronssin käytöstä. Samoihin aikoihin eri puolille niemimaata alkoi syntyä muurein ympäröityjä kaupunkivaltioita, joilla oli omat poliittiset järjestelmänsä. Vuoteen 400 eKr mennessä näistä suurimmat tunnettiin aina Kiinaa myöten. Edistynein näistä valtioista oli Muinais-Choson. Sen johtajat käyttivät titteliä tan'gun wanggom ja ilmeisesti Tan'gunin myytti sai alkunsa näihin aikoihin. Lisäksi opittiin valmistamaan työkaluja ja aseita uudesta materiaalista eli raudasta. Aseet ovat ilmeisesti tulleet tarpeeseen, sillä kahinoita riitti erityisesti pohjoisen naapurin eli Kiinan kanssa.

Vuonna 108 eKr kiinalainen Han-dynastia lopulta onnistui valloittamaan Muinais-Chosonin ja muitakin osia Korean niemimaasta. Alueelle perustettiin neljä läänitystä, joiden johtajat vastasivat Kiinan keisarille. Kiinalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet pitämään valloituksiaan vaan menettivät ne yksi kerrallaan. Noin vuonna 300 jKr niemimaalle oli syntynyt kolme korealaista kuningaskuntaa joista Koguryo sijaitsi pohjoisessa, Paekche lounaassa ja Silla kaakossa. Nämä kuningaskunnat taistelivat keskenään alueen hallinnasta ja seuraavat 300 vuotta kuluivat kiihkeän poliittisen ja sotilaallisen toiminnan merkeissä.

Yhdistäviäkin tekijöitä löytyi. Kaikkien kolmen valtion sosiaalinen ja kulttuurinen kehitys oli voimakkaasti kiinalaisten vaikutteiden muovaamaa. Ensinnäkin kiinan kielestä lainattiin runsaasti sanoja korean kieleen ja kaikki tärkeät tekstit kirjoitettiin kiinaksi. Lisäksi Kiinasta omaksuttiin buddhalaisuus ja kungfutselaisuus. Jokaiseen valtioon kehittyi myös monimutkainen feodaaliyhteiskunta, jossa kuningas oli korkeimmassa asemassa ja hänen alapuolellaan sotilasaristokratia ja korkeimmat virkamiehet. Seuraavalta tasolta löytyivät talonpojat ja heidän alapuoleltaan palvelijat ja orjat, joita oli runsaasti. Kaikissa kuningaskunnissa sota oli erittäin tärkeä osa elämää ja monet kuninkaat johtivat itse joukkojaan ja taistelivat rintamalla. Muiden joukkojen lisäksi syntyi erilaisia nuorisoryhmiä. Esimerkiksi Silla-dynastiassa perustettiin 600-luvun alkupuolella hwarang - ryhmä (Hwa-Rang, "nuoruuden kukka"), johon kuului noin 15-vuotiaita poikia. Ryhmällä oli valtion tarpeita palvelevat eettiset säännöt, jotka korostivat lojaalisuutta kuninkaalle ja rohkeutta taistelussa. Hwarang - ideologiaan kuului myös uskonnollinen ulottuvuus ja pojat suorittivat erilaisia laulu- ja tanssiseremonioita. Sotilaallinen ulottuvuus oli kuitenkin tärkein ja nuorisojoukot olivat usein taisteluissa eturintamalla. Hwarang-sankareiden urotöistä kertovat tarinat kuuluvat korealaisen perimätiedon kuuluisimpiin.

Aluksi vaikutti siltä, että Koguryo voisi selviytyä voittajana korealaisten valtioiden keskinäisessä kamppailussa. Erityisesti kuningas Kwanggaet'o (Kwang-Gae, vallassa 391 - 413) valloitti runsaasti alueita sekä pohjoisesta että etelästä. Hänen nimensäkin merkitsee "alueiden laajentajaa" ja hänen sotaretkistään on runsaasti aikalaiskuvauksia. Vielä 600-luvun alkupuolellakin Koguryo onnistui torjumaan kiinalaisten Sui- ja Tang-dynastioiden yritykset vallata Korean niemimaa. Vuonna 612 Sui-dynastian keisari Yang Ti marssitti Koguryota vastaan ennennäkemättömän suuren armeijan, jossa väitetään olleen yli miljoona sotilasta. Hyökkäyksen ensimmäisen aallon epäonnistuttua Yang Ti irrotti 300 000 sotilasta suoraan iskuun Koguryon pääkaupunkia kohti. Kuuluisa koguryolaiskomentaja Ulchi Mundok (Ul-Ji) houkutteli kuitenkin Yang Ti:n joukot ansaan ja Salsu-joen taistelu päättyi Koguryon murskavoittoon. Kiinan hyökkäykset eivät kuitenkaan pysähtyneet tähän. Suita seurannut Tang-dynastia aloitti laajan hyökkäyksen Koguryota vastaan vuonna 645. Kiinan sotaonni kuitenkin kääntyi heidän yrittäessään vallata An-shihin linnaketta. An-shih oli vain pienehkö linnoitus, mutta se kesti yli 60 päivän piirityksen, jonka aikana linnakkeen komentaja Yang Man-ch'un (Yon-Gae) torjui menestyksekkäästi jopa kuudesta seitsemään päivittäistä täysimittaista hyökkäystä. Nämä Koguryon suuret voitot ovat äärimmäisen tärkeäitä korealaisessa historiankirjoituksessa, koska ne symboloivat korealaisten taistelua oman maan puolesta ylivoimaista valloittajaa vastaan. Mikäli Koguryon puolustus olisi pettänyt, on mahdollista että niemimaa olisi vielä tänäkin päivänä osa Kiinaa.

Korean niemimaan sisäisen kamppailun voittajaksi nousi tästä huolimatta Silla, joka oli asteittain kasvattanut poliittista, sotilaallista ja taloudellista vaikutusvaltaansa. Silla liittoutui 600-luvun puolivälissä Tang-dynastian kanssa ja onnistui näin valloittamaan Paekchen ja Kogyryon. Paekchen valloitus alkoi vuonna 660 Kiinan ja Sillan yhteishyökkäyksellä. Paekchen puolustus oli pahasti myöhässä, mutta kuningas lähetti kuitenkin kenraali Kye-baekin (Ge-Baek) Sillan hyökkäystä torjumaan. Sillan joukot olivat kuitenkin täysin ylivoimaiset ja Paekche joutui taipumaan.

Seuraavana vuonna Silla-dynastian kuninkaaksi nousi Munmu (Moon-Moo, vallassa 661-681) ja Silla ja Tang-dynastia jatkoivat hyökkäystä Koguryota vastaan. Näihin taisteluihin osallistui myös kenraali Kim Yoo Sin (Yoo-Sin). Koguryon hallitsijaperheen sisäiset ristiriidat jouduttivat sen tuhoa ja vuonna 668 Korean niemimaata hallitsi ensimmäistä kertaa yksi dynastia, Silla.

Yhtenäisen Korean historian voidaan katsoa alkavan tästä vuodesta. Hieman myöhemmin Sillan onnistui hankkiutua eroon liittolaisestaan Kiinasta, joka lopulta vuonna 735 tunnusti muodollisesti Sillan kuningaskunnan.

Buddhalaisuus tuli Koreaan 300-luvulla. Silla-dynastian se kuitenkin saavutti vasta vuoden 528 jälkeen. Buddhalaisuuden suosio kasvoi Sillassakin nopeasti ja valtio jopa kannusti siihen. Silla-dynastian aikaan arvostetuin buddhalainen hahmo oli munkki nimeltä Wonhyo (Won-Hyo, 617-686). Hänen maineensa kiiri jopa Kiinaan saakka, vaikka hän ei ikinä opiskellut tai edes käynyt siellä. Wonhyon nuoruusvuosista ei tiedetä paljon, mutta hän syntyi Kaakkois-Koreassa Sol - nimiseen perheeseen. Hän oletettavasti tutustui buddhalaisuuteen jo varhain ja jossain vaiheessa hän otti itselleen buddhalaisen nimen Wonhyo ("Aamunkoitto"). Wonhyo oli vaeltava munkki joka opiskeli kulkiessaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista muodollista koulutusta, vaikka tuohon aikaan buddhalaiset munkit pyrkivät yleensä opiskelivat joitakin vuosia Kiinassa. Wonhyokin yritti matkaa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hänet tovereineen pidätettiin koska heitä luultiin vakoilijoiksi. Pitkien kuulustelujen jälkeen he joutuivat palamaan kotiin. Toisella kerralla myrsky pakotti heidät yöpymään vanhassa hautakammiossa. Siellä Wonhyo koki valaistumisen ja tunsi että hänellä ei enää ole mitään tarvetta päästä Kiinaan. Hän jatkoi vaeltamista ja kulki opettamassa ennenkaikkea "tavallisia ihmisiä". Myöhemmin Wonhyo rakastui leskeksi jääneeseen Yosok-palatsin prinsessaan, joka synnytti hänelle pojan. Tämä selibaatin rikkominen ilmeisesti aiheutti Wonhyolle tunnontuskia koska hän sittemmin luopui munkinkaavustaan ja jatkoi opettamista maallikkovaatteissa. Wonhyo oli tuottelias kirjoittaja, mutta valitettavasti hänen tuotannostaan ei ole säilynyt kovin paljoa. Hän pyrki erityisesti yhdistämään eri buddhalaiset koulukunnat etsimällä niiden opeista yhtäläisyyksiä.